Olen pitkään keskittynyt lähinnä hiekkalaatikon reunalla viipyilyyn, joten oman vaatekaappini suunnalla on ollut luvattoman hiljaista. Oikeastaan olen lojunut muutamassa funktionaalisessa (eli lapsen ruokintaan soveltuvassa) mieleisessä puserossa koko vuoden. En edelleenkään mahdu vanhoihin vaatteisiini, mikä on hiukan ahdistavaa. Onneksi onnellisuuttani määrittää muuan pieni ihminen, joten en ehdi liiaksi murehtia kurvieni tilaa. Blogin pitämistä edellämainitut asiat toki hiukan hidastavat. No, ainahan sitä sa haaveilla.
Syksy on aina ollut minulle vaatteiden osalta kaikkein inspiroivinta aikaa. Minä kun rakastan mustaa ja muita tummanpuhuvia värejä, ja viimeistään lokakuussa mustaan pukeutuminen alkaa vihdoin tuntua taas luontevalta. Alan yleensä syksyllä himoita pehmeitä neuleita, kynähameita, hiukan virkanaismaisia kotelomekkoja ja muuta peittävää mutta omalla tavallaan melkein... no, tuhmaa.
Minnan uudesta mallistosta löysin 30–40-lukujen ladyn.
Tekstit
Aika ihania juttuja tuolla Minnan uudessa mallistossa...
VastaaPoistaSe on tosi jännä juttu miten syksyllä jotenkin pukeutumisinspiraatio herää henkiin. Ehkä se johtuu siitä että kesällä on niin lämmintä että pukeutuu vain siihen kaikkein välttämättömimpään että kehtaa esiintyä julkisesti. Syksyllä voi sitten jo vähä pynttäytyä ilman että paistuu :D