Pakko jurputtaa yhdestä ikuisuuskysymyksestä. En tajua Stockmannin Hulluja Päiviä! (Kyllä, ne alkoivat tänään, jos ette vielä tienneet.) En todellakaan ole aivan neitsyt asiassa, mutta sitäkin kypsähtäneempi. Minusta puolet hommasta on huijausta.
Paljonhan tästä onkin kinattu, mutta kerronpa oman näkökulmani.
Vuosia sitten ostin punaisen neulepaidan. Yhden käyttökerran jälkeen kainalossa oli lapsen pään kokoinen reikä, siis valehtelematta. Vein sen takaisin, ja motkotin että näyttää siltä että Hulluilla päivillä myydään B-laadun kamaa. Myyjä kielsi jyrkästi.
Toisen kerran ihmettelin Sandin osastolla, kun farkkujen takasaumat olivat ihan vinossa ja huonosti tehty. Kokematon myyjä kommentoi, että "no onhan se halvempikin". Siis heeetkonen. Eihän Hullujen päivien tarkoitus pitänyt olla kakkoslaadun myyminen hyvien brändien nimellä! Mutta sitähän se on: päiville tilataan valtavat määrät massatuotteita, jotka tehdään tätä varten halvalla ja nopeasti. Etenkin vaatepuolen tarjontaa katsellessa voi todeta, että alkuperäisten merkkien designista ja laadusta ei välttämättä ole paljon jäljellä. En halua loukata ketään, mutta tuota keltaista katalogia katsellessa ihmettelen aina, miten ne ovatkin saaneet valittua noin tylsää bulkkikamaa. Kuka haluaa näyttää Simo Vaatehuoneelta, ysiysi -tyypiltä?
Sekin on monesti todettu juttu, että hinnat eivät välttämättä ole paljoakaan halvempia kaikkien tuotteiden kohdalla. Miksi Stockmann ei ole velvollinen laittamaan ovh. hintaa niihin tuotteisiin joissa sellainen on olemassa? Tässä pelataan usein pelkillä mielikuvilla ja keltaisella värillä.
En voi välttyä ajattelemasta, että jossain hikipajalla näitä ehkä sitten väännetään kellon ympäri, jotta hullu kansa saa shopata pari euroa halvemmalla. Mitenkähän lienee...?
Tekstit
