Olimme eilen kylässä ystäviemme melko uudessa taiteilijakodissa, historiallisessa Suomenlinnassa.
Ihana asunto: yksi valtava korkea huone plus tilasta kevyellä seinällä erotettu makuuhuone, raakabetonilattiat, tasoeroja, puuparruja, kaariholvi ja merinäköala ikkunasyvennyksellä. Oih! Oli mukavaa, saunottiin ja syötiin kiinalaisia herkkuja. Laitan reseptejä myöhemmin jos saan kinuttua niitä :) Mäyräkoira Turo oli mainio energiapakkaus, leikittiin sen kanssa mm. napakelkkaa: koira roikkuu nallen toisessa päässä ja minä pyöritän vinhasti. Vasta puolen yön jälkeen pikkukaverilla alkoivat silmät vähän luppasta, muuten se viiletti menemään aika tarmolla, ja kaipasi leikkiseuraa. Hih! Kiitos, hauskaa oli!
Kuulin tässä taannoin mielenkiintoista tietoa siitä, miksi vanhat kankaat, esimerkiksi kotimaiset puuvillat, kestävät paljon paremmin kulutusta kuin nykyiset. Enpä ollut ajatellut, että entisajan kangasvärit olivat sen verran hurjempaa tavaraa, että väri pysyikin sitten paremmin. Kovin ekologista niiden käyttäminen ei ilmeisesti ollut. Samoin ennen oli mahdollista lisätä "puuvillakankaaseen" vaikkapa viitisen prosenttia keinokuitua, jolloin saatiin aikaiseksi kestävämpi puuvillalaatu.
Tästä voimme päätellä sen, että kannattaa käyttää vanhat kankaat hyvin loppuun, vastaavaa kestävyyttä ei enää välttämättä saa, ja kun kerran niiden valmistaminen on aikoinaan kuormittanut ympäristöä aika paljon, vahinko on syytä ottaa takaisin käyttöiässä.
Samalla logiikalla suhtaudun muuten vanhoihin turkiksiin: kun minkki kerran on jo joutunut kaulukseksi, käytettäköön sitä sitten viimeiseen karvaan saakka mieluummin kuin tuotetaan uusia. Itse en oikein osaa turkiksia käyttää, mutta näin olen tuumaillut asian. Mitäs olette mieltä?
KUVA
Cemeterian.com
Tekstit
