Kummityttö innostui kun kysyin haluaisiko hän lajitella nappikokoelmaani. Meissä taitaa molemmissa asua se pieni harakka, kun kaikki kiehtoo mikä kiiltää :D Pikkulikka jaksoi näpertää ja lajitella vaikka kuinka kauan, ja huudahteli vähän väliä "Ihana!", "Onpa hieno aarre!" Hih hih, juuri tuota sanaa "aarre" minäkin käytin, kun sain siipan tädiltä pari vuotta sitten valtavan määrän ikivanhoja kaunokaisia – hän kun tiesi salaiset paheeni (terveisiä vaan Annulle). Vanhimmat noista napeista ovat ehkä 1920-luvulta. Lisäksi olen haalinut kaikilta matkoiltani lisäystä kokoelmaan. R-A-K-A-S-T-A-N nappeja! Niistä saa paljon inspiraatiota.
Jatkoin hommaa vielä illalla. (Huomatkaa vastapesty matto!)
Tässä muutama hieno. Tuo oikean laitimmainen on se luultavasti kaikkein vanhin, niitä on neljä. Olen käyttänyt joitain yksinäisiä vanhoja nappeja tekemiini rintakoruihin.
KUVAT
Mätt Foxx
Tekstit
Sulla on ihan samat harrasteet kuin mullakin =) en voi vastustaa nappeja. Tosin nyt niitä alkaa olla kaikki paikat niin täynnä että päätin että en osta kirppiksiltä ihan jokaista tavis-nappipussia mikä eteen tulee. Joitakin vuosia sitten ostin Huuto.netistä 10 kilon pahvilaatikkollisen nappeja =D siinä niitä olikin ihan riittävästi. Eniten rakastan metallisia ja lasisia nappeja ja erikoisen muotoisia. Rakkain nappini on pieni lehden muotoinen metallinappi jonka päällä köllöttelee joku pieni kovakuoriainen. Olen tehnyt siitä napista kipsimuotin jonka avulla olen tehnyt hopeisia riipuksia.
VastaaPoistaVitsi, toi kymmenen kilon laatikollinen teki muhun nyt lähtemättömän vaikutuksen!!! Wow!
VastaaPoistaJuu, mä vähän epäilin sitä kun kuvauksessa luki vaan että 10 kilon pahvilaatikko täynnä nappeja ja mukana oli vähän suttuinen valokuva laatikossa lojuvista napeista. Päätin että tarjoan ja voitin sen huudon. Postikuluineen koko laatikko maksoi 25 €. Kun se saapui kävin punnitsemassa sen ja se painoi 9,8 kiloa. Harmi juttu oli se että kaikki napit oli isoja takkinappeja ja pääasiassa mustia tai ruskeita. Vähän tylsiä siis, mutta kyllä sieltä muutamia oikein kauniitakin löytyi seasta. Ja onpahan mulla nyt varasto takkinappeja loppuelämäkseni =)
VastaaPoistaToivottavasti laatikollista on säilytetty tasaisissa lämpötiloissa. Muistan kun otin käyttöön isäni nuoruusajan palttoon jota oli säilytetty vintillä. Kesän kuumuus peltikaton alla ja talven pakkaset aiheuttivat sen, että napit halkesivat ensimmäisellä käyttökerralla.
VastaaPoista